OIKEUS OMANTUNNONVAPAUTEEN

Tähän väliin muistutan jälleen kerran siitä, mitkä oikeudet ovat ihan todellisia ihmisoikeuksia. Niitä ovat YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 18. artiklan mukaan ajatuksen, omatunnon ja uskonnon vapaus. Raskauden keskeytys EI ole ihmisoikeus, vaikka näin usein väitetään. Oikeus elämään on sen sijaan ihmisoikeuksista suurin, ja se koskee meitä jokaista.

Ihmisoikeusliitto

Hoitohenkilökunnan omantunnonvapauden puute on asia, joka pitäisi korjata mahdollisimman pian, sillä Suomen lisäksi Euroopassa on vain kolme maata, joissa hoitohenkilökunta ei saa kieltäytyä esimerkiksi raskauden keskeytykseen osallistumisesta. Tämä kuitataan usein sillä, että hoitaja valitkoon työpaikkansa sen mukaan, mihin omatunto sallii. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. 

Euroopan parlamentti on taantumassa ihmisoikeuksien edistämisessä. Vielä vuonna 2010 Euroopan neuvosto edellytti, että kaikkien jäsenmaiden tulee turvata hoitohenkilökunnalle omantunnonvapaus kieltäytyä abortin tai eutanasian suorittamisesta. Kesäkuussa 2021 se sen sijaan hyväksyi naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon komitean laatiman esityksen seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien - samalla myös abortin - tunnustamista ihmisoikeuksiksi. Päätöksen myötä uskonnon- ja omantunnonvapauden painoarvo ihmisoikeuksina laskee ja syntymättömän oikeuksien puolustamisesta voi tulla jopa ihmisoikeusrikkomus.

Suomen Kätilöliiton puheenjohtaja Päivi Oinosen näkemys on suorastaan kuvottava: "Abortti on olennainen osa seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita. Ihmisoikeudet ja seksuaalioikeudet eivät voi olla millään tavalla omantunnon kysymyksiä. Terveydenhuollon ammattilaisilla ei tule olla raskaudenkeskeytykseen liittyen omaantuntoon perustuvaa valinnanvapautta."

Lääkäreiden Hippokrateen valassa kuitenkin todetaan seuraavaa: "En tule antamaan kenellekään kuolettavaa myrkkyä, vaikka minulta sellaista pyydettäisiin, enkä neuvoa sellaisen valmistamiseen. Enkä tule antamaan naiselle sikiötä tuhoavia aineita."

Valaa vannoessaan lääkäri siis lupautuu puolustamaan elämää ja vastustamaan elämän lopettamista esimerkiksi abortin tai eutanasian muodossa. Suomen Lääkäriliitto yksiselitteisesti vastustaa eutanasian laillistamista. Miten kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevan syntymättömän lapsen oikeudet poikkeavat tästä?

Julmaa todellisuutta on se, että mikäli lapsi on vielä elossa abortin jälkeen, häntä ei elvytetä, eikä ylipäätään hoideta mitenkään. Tästä on kertonut hyvän esimerkin naistentautien erikoislääkäri, kansanedustaja Sari Tanus, joka joutui erikoistumisvaiheessaan hoitamaan myöhäisen abortin tuloksena syntynyttä lasta. "- abortoitava sikiö syntyi elävänä ja hengitti pitkään. Minun piti lääkärinä ottaa hänestä kudosnäytteitä patologille, mutta ensin piti odottaa, että lapsi kuolee. Siinä kesti aikaa. Totesin kätilölle, että elävästä lapsesta en rupea näytettä ottamaan, sehän oli kaksin käsin kannettava pieni vauva. Tilanne mietitytti Tanusta vuosien ajan. Raskaus keskeytettiin, koska sikiöllä oli ultraäänellä todettu jotain poikkeavaa. Pahinta oli, että patologin tutkimuksissa mitään poikkeavaa ei tullut esiin."

Abortoidun lapsen elossapitämiseksi ei lain mukaan saa tehdä mitään. Hänet jätetään kuolemaan hitaasti, joka yleensä tapahtuu tukehtumalla. Entä jos kyse olisi toivotusta lapsesta, jonka annettaisiin syntyä esimerkiksi Downin syndroomasta huolimatta? Lasta hoidettaisiin vastasyntyneiden teho-osastolla parhaan mahdollisen tiedon ja osaamisen mukaan.

Tarvittaessa hän saisi saattohoitoa kärsimysten välttämiseksi. Olen itse tehnyt keikkatöitä TYKSin vastasyntyneiden teho-osastolla ja pienin näkemäni keskonen oli syntynyt raskausviikolla 22. Hänestä kehittyi täysin normaali lapsi. Samoilla raskausviikoilla syntynyt ei-toivottu lapsi jätetään kuolemaan. Näkeekö kukaan tässä mitään eettistä ongelmaa?

Harva muuten tietää, että Suomen laki mahdollistaa raskauden keskeytyksen viikolle 20 saakka, jos "raskaana oleva raskaaksi saatettaessa on täyttänyt neljäkymmentä vuotta tai kun hän on jo synnyttänyt neljä lasta." Eli raskauden saa keskeyttää hyvin myöhään aivan naurettavista syistä. Miten ikä tai lasten lukumäärä oikeuttaa myöhäiseen keskeytykseen?

Suomessa abortteja tehdään keskimäärin 25 päivittäin. Suomen syntyvyyden jyrkästä laskusta tulee seuraamaan isoja yhteiskunnallisia ongelmia. Miksi aborttien suureen määrään ei yritetä vaikuttaa? Yli 90% aborteista tehdään ns. sosiaalisista syistä, joten terveiden lasten elämä lopetetaan ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan.